Tämä teksti on osa blogi ja vlogi sarjaa, jossa käsittelen tosielämän yrittäjyysseikkailuani. Blogisarja jäi syksyllä siihen, että putiikki näytti menevän nurin. Näin ei sitten lopulta kuitenkaan käynyt, vielä. Kaikki firmat ovat aina menossa nurin, se vain estetään myymällä lisää. Tosin nyt korona puskee varmaan paljon putiikkeja nurin.

(Kaikki linkit lähteisiin tekstin lopussa tai kommenteissa.)

Mitä on tapahtunut syksyn jälkeen:

  • Keikka tuli, firma ei mennytkään nurin
  • Firman limitti-tili on nyt korjattu, 40 000€ oma takaus hoidettu
  • Vielä on firman sisässä 23 000€ omaa rahaa
  • Korona sysää maapallon paikalliseen taantumaan linnunradan sisäosissa
  • Jostain pitäisi saada seuraava keikka
  • Ray Dalion ”Principles” kirja on löytö

Omat seikkailuni ja Ray Dalion ”Principles” kirja

Youtube ja Linkedin spämmäykseni toi lopulta syksyllä konsulttikeikan ja sillä firma oikeni sutjakasti.

Olin jo 60 000€ miinuksella, itse takaamani firman limittitili oli tapissa 40 000€ ja lisäksi omia rahoja olin lainannut putiikkiin 20 000€ pitkin matkaa. Sen lisäksi on matkalaskuja, joita en ole voinut maksaa firmasta ulos.

Päädyin siis yli 60 000:n euron vastuisiin itse. Nyt jälkikäteen ajatellen: eihän siinä ole mitään järkeä.

Myönnän, olin startup mediahuuman uhri. No, ehkä ajatus omasta tuotteesta rautakaupassa muhi minussa jo kun olin isoisän Oriveden-raudassa lastenrattaissa vuoden vanhana. Kallis unelma.

Oli ihan susipaska idea kehittää oma tuote markkinoille. Nyt sen tiedän. Mutta, voiko tästä kaikesta oppia jotakin? Löysin viitekehyksen tälle touhulleni, mikään ei ole uutta maapallon kuorikerroksella. Ray Dalio on maapallon menestyksekkäimmän suojarahaston (hedge-fund) perustaja. Bridgewater on Dalion perustama yritys. Dalio kertoo kirjassaan ”Principles” (ei Il Principe, se on eri kirja) periaatteensa, joiden mukaan hän on pyörittänyt yritystään. Ray kertoo myös elämän periaatteensa, joista yksi lienee se, että kannattaa hankkia espanjalaistaustainen vaimo.

Dalio maalaa kuvan prosessista, jota olin itsekin noudattanut viime syksynä. Kun tein MAYK-blogiani, kävin läpi epäonnistumistani tuotteen ja yrityksen kanssa. Dalio kuvaa saman viiden askeleen metodin:

  1. Tavoitteet, oma tuote rautakaupoissa
  2. Ongelmat, kassavirta sakkaa, myynti ei toimi, laskelmia ei ole
  3. Analyysi, MAYK videoblogi
  4. Muokkaa toimintaa, nyt tämä pohdiskelu
  5. Tee uudestaan, tulevaisuuden toimintani

Nyt olen nähnyt tuon prosessin ongelmiin, epäonnistumiseen ja reflektioon asti. Jos maapallo ja linnunradan tähtijärjestelmä toimii niin kuin Ray sanoo, pitäisi olla mahdollista vielä onnistua jossakin? Mielenkiintoista. Mutta, toimiiko Dalion amerikkalainen metodi myös skandinaavisessa demokratiassa, tässä valtiokokeilussa, jonka olemme raivanneet suon ja metsien keskelle? Toimivatko Dalion opit myös hyvin valtiokeskeisessä neuvostosuomessa, jossa rakenteet suosivat suuria yrityksiä, ammattiliittoja ja valtiota toimijana?

Skandinaavit eivät halua olla yrittäjiä, ja tähän voi olla aivan hyvät perusteet. Voi olla, että skandijärjestelmä on sen kaltainen, että siellä ei kannata yrittää (mitään). Tästä asiasta on vaikea luoda realistista tilannekuvaa. On olemassa tutkimuksia siitä, minkä kaltainen ympäristö skandi-onnela on verrattuna muihin järjestelmiin. Linkki lopussa tai kommenteissa. (koska Linkedin-algorytmi ei tykkää linkeistä tekstissä, siksi.)

On melkoisen hurjaa, että voin lukea kirjaa siitä, miten joku näin vuokranmaksukykyinen henkilö on toimeentulonsa turvannut. Uskoakseni Daliolla on varaa ostaa Lidlistä sitä kalliimpaa skyriä, mitä hän ei toki tee.

Jos Dalioon on luottamista, niin olen oppinut jotakin. Ja jos painovoima pätee eli maailman lait, niin ei ole poissuljettua se, että olisi ihmiselle mahdollista onnistua vielä jossakin.

Jälkiviisaus-laskelma, josta voi johtaa tulevaa toimintaa

Mietitäänpäs hetki, miten ison yrityksen olisin voinut ostaa samalla summalla, kuin minkä nyt hallitsemattomasti päädyin itse takaamaan. Jos minulla olisi 60 000 € omapääomaehtoista rahaa, siis oikeaa rahaa tilillä, niin millaisen yrityksen sillä voisi ostaa?

Sen sijaan, että sekoilin yksin ja yritin viedä uutta tuotetta markkinoille, olisin voinut ostaa (samoilla omilla vastuilla) yrityksen, jonka liikevaihto on 2-3 miljoonaa euroa? Onko tämä totta?

Jos on, niin sitten olen kyllä toden totta oppinut jotakin. Ei mennyt hukkaan.

Yks mikä on veikeä juttu, on se, että nuo näyttävät alun alkaen isoilta summilta. Ne vähän pelottavat. Mutta kun tätä olen miettinyt, niin se on kääntynyt toisin päin. Kun ajauduin vahingossa yksinyrittäjäksi, niin huomasin miten turvaton asema se on. Varo yksinyrittäjyyttä kuin pernaruttoa! Tai koronaa. Se on ihan helvettiä, sitä on kaikkein turvattomin koko helvetin skandionnelassa. Koska työntekijät ovat turvattuja otuksia, ne vikana sieltä firmasta lähtee. Ensin laitetaan pihalle konsultit ja sitten vasta sitä omaa väkeä, koska ay-liike. Suomi on suuryritysten ja valtion maa.

Laumasuoja

Laumasuoja. Laumasuoja on se mitä ihminen haluaa. Ihminen on alun perin elänyt pienissä 50-150 hengen laumoissa. Ja laumassa on suojaa. Sama asia pätee edelleen, kannattaa kuulua johonkin laumaan. Nykyään niitä kutsutaan yrityksiksi. Sen sisällä on suojassa. Ihan tosi heikolla esityksellä ja osaamisella pärjää, kunhan on lauman sisällä. Jos jäät yksin ja ulkopuolelle, et pärjää vaikka olisit kuinka noheva. Satunnaisvaihtelu osuu aina sinuun. Sen sijaan, kun olet lauman sisällä, niin kun asiat menee pieleen, niin kuin ne aina menee, niin osuma ei tule suoraan sinuun vaan kimpoaa laumasta ja toisaalta isku jakautuu laajempaan pintaan ja massaan. Samalla lailla kuin biisonit kerääntyy lumimyrskyssä isoon kasaan takamus tuulta päin ja kierrättää jengiä lauman keskeltä ulos ja sisään.

Jälkiviisaus totuudet 1

  • Älä ikinä lähde yrittäjäksi, äläkä varsinkaan startuppiin
  • Hakeudu laumasuojaan, yrityksen sisään tai valtion leipiin
  • Jos lähdet yrittäjäksi, katso että teitä on ainakin kolme, koska yksi voi kuolla tai lähteä
  • Yritä maksimoida toiminta (liikevaihto ja voitto) suhteessa omaan riskiin eli omiin takuisiin
  • Lue kirjoja, kuten Dalion ”Principles”

Lienee selvää, että asemani olisi ollut paljon turvatumpi, jos olisin ostanut yrityksen, joka jo käy ja kukkuu.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten on eroa sillä, onko käytössä tietoa (notitia) vai kokemusta todellisuudesta (experientia). Vaikka on koulutettu ihminen, kestää näemmä vuosia ymmärtää millainen toimija on osakeyhtiö ja millaisia toimijoita ovat pankit. Ehkä joku muu on nopeampi oppimaan, epäilen tosin.

Daliolla on loistava video (Linkki lopussa.) siitä, miten talous toimii laajemmin. Tämä video auttoi minua ymmärtämään paljon paremmin sitä, minkä kaltainen toimija on pankki. Pankkihan on pulassa siinä missä minäkin. Pankki ei voi tehdä mitään muuta kuin myydä rahaa ulos. Pankin on pakko valita niistä diileistä, joita sille tulee arvioitavaksi. Pankille asiakas on keino tehdä rahaa. Sitä ne miettivät, saisiko ne tiristettyä minun avullani fyrkkaa markkinoilta. Ja heidän ainoa keinonsa tehdä rahaa on antaa sitä minulle lainaksi. Samalla tulee hieman hiekkaa graniittilattialle.

Jälkiviisaus totuudet 2

  • Se, että voi mennä aamulla töihin ja juoda siellä kahvia porukan kanssa, on valtava etu.
  • Se, että yrityksellä on yleensäkään varaa toimitiloihin on taivaan ihme.
  • Se, että konserniorava valittaa mitättömyyksistä on luonnonlaki, ihmistä voi pehmentää loputtomiin sähkölukkojen ja flexim-leimojen takana.
  • Konsernioravalla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä (eikä tarvitsekaan olla), miltä tuntuu olla itse vastuussa firman rahoista. En suosittele sitä kenellekään.
  • Ei toisaalta ole niin helppoa olla konsernioravakaan, se on oma lajinsa se.

Yhteenveto

Peli ei välttämättä ole menetetty, vaikka siltä tuntuu. Olimme jo pitäneet kokouksen, että firma haetaan konkurssiin. Sen jälkeen tuo konsulttikeikka varmistui, joka sitten korjasi limittitilin. Eli asioista ei vain voi koskaan tietää, että miten ne lopulta on.

Yrityksen rahat ovat aivan erilainen elementti kuin yksityishenkilön rahat. Perusoppi on se, että oma tilille tiristetty raha on sitä kaikkein kalleinta rahaa, koska siitä on maksettu kaikki mahdolliset sivukulut ja verot. Tätä primäärirahaa tulisi suojella kaikin keinoin.

Yrityksen raha on paljon kevyempää rahaa, koska siitä ei ole maksettu sivukuluja ja se tulee paljon nopeammin sisään.

Primääriraha ja sekundääriraha

Alla on taulukko, joka vertaa sitä, miten firman lainat oikenevat kahdessa eri tapauksessa.

Tapaus A on tapaus, jossa firma laskuttaa sisään yhden konsernioravan verran kuussa. For the sake of the arguent, ajatellaan että laskutus on vaikka tasasumma 8800€/kk alv 0%. Henkilö elää säästöillään ja kuukausikulutus on sama kuin Tapaus A:ssä.

Tapaus B on työntekijä, joka saa palkkaa 4 donaa kuussa ja joka siitä päältä tiristää lainan lyhennykseen 2500 € kuussa. Henkilö elää säästöillään ja kuukausikulutus on sama kuin Tapaus B:ssä.

Tajuuks? On siis ihan helvetin huono homma, jos joutuu omista primäärirahoista maksaan firman velkoja. Se on kaikkein paskin vaihtoehto. Koska, ne velat lyhenee 3,2 kertaa nopeammin, jos ne pääsee laskuttamaan sisään putiikkiin. Palkasta omalle tilille tiristetty raha on ihan helvetin paljon arvokkaampaa rahaa kuin firmassa sisällä oleva raha. Firman raha on paljon kevyempää.

Tuossa laskelmassa ero maksuajassa on 5 kuukautta verraten 16 kuukautta, eli eroa on 11 kk eli vuosi, kun sen pääsee lyhentämään laskutuksella takaisin. Sen takia jengi roikkuu sen firman kanssa ihan liian pitkään, koska se ero on niin suuri. Tämä ero korostuu skandinaviassa, missä työn yleiskulut ovat valtavat.

Yhteenveto

Mitä opin tästä?

  • Ei enää ikinä startuppia
  • Jos jotakin, niin ostaa valmiin firman
  • Kevätjää on se heikoin
Jaa Jukola7:aa myös kavereille