halonhakkuu on kehollista meditaatiota

Sopivan tuntuisia maaleja on löytynyt yllättävän nopeasti. Nyt olen (jo) siinä vaiheessa, että teen tarjouksia potentiaalisista kohteista.

Paljonko yrityksestä sitten pitäisi tarjota?

Tavallinen tallaaja ei yleensä osta elämässään mitään kovin kallista. Suurimmat summat mitä olen liikutellut, ovat liittyneet asuntokauppoihin. Asunto-osakkeita olen ostanut muutaman. Siinä on taviksen suurimmat rahat. Yritysostossa pyörii kuitenkin sellaiset summat, että niihin ei normaalisti törmää. Toki konsernissa saattaa olla vastuussa suuresta budjetista, mutta eiväthän ne ole omia rahoja. Jos homma menee pitkäksi, ei ole itse vastuussa rahoista. Kämmit maksaa joku muu. Korkeintaan voi tulla kenkää ja silloinkin ansiosidonnainen tasoittaa maksimi-hittiä. Toimihenkilön on vaikea tai jopa mahdoton menettää suuria summia töissä, laskun maksaa aina joku muu. Jopa silloin, jos menettäisi työpaikkansa, rahaa edelleen tulisi se uskomaton kaksi kalenterivuotta!

Yrittäjänä voit oikeasti menettää suuria summia. Ansiosidonnainen puuttuu (no jos maksaisi niitä vakuutusmaksuja…). Jos ajat oman firman karille, loppuu palkka siihen. Sen lisäksi on yrittäjällä usein nimi alla lainapapereissa, eli olet ihan oikeasti vastuussa johonkin rajaan saakka rahoista. Vastuusi saattaa olla satoja tuhansia euroja. Sano hei hei kesämökille ja asunnollesi. Ja jos ne menee, harva suhde kestää sitä stressin määrää.

On aivan eri summa tarjota yrityksestä (omilla vastuilla) kuin pyytää konsernissa lisäbudjettiä kämmättyyn projektiin.

Laskelmani antavat jonkin arvion yrityksen hinnaksi. Mutta sen jälkeen jää vielä vatulointivaraa. Pitäisikö tarjota miten paljon alle myyjän pyynnön ja oman laskelman?

Voisiko kenties olla velmu ja juoni ja pyrkiä saamaan hyvä ostos halvalla? Voisiko kuvitella olevansa oikein fiksu pisnesmies, joka tekee loistavia diilejä siellä ja toisen täällä?

Minusta on alkanut tuntua siltä, että ei kannata yrittää olla velmu ja viksu. Mitä sellaista erikoista osaamista minulla muka olisi, joka toisi epäreilun kilpailuedun ostotilanteessa? Tarjoamalla liian paljon alle pyydetyn hinnan (ja oman laskelmani) hukkaan vain omaa ja myyjän aikaa. Ideahan on löytää hyvä yritys ja maksaa sitä reilu hinta. Laskelmani ei edes ole kovin herkkä ostohinnalle. Herkin laskelma on liikevoittoriville, sillä on suuri vaikutus lainojen takaisinmaksuun. Totta kai yritys pitää saada ostettua niin, että rahoituslaskelma ei mene pakkaselle. Siinä pitää olla vielä pelivaraa, jos yrityksen siirto uusiin käsiin ei onnistukaan niin kuin strömsössä.

Lopulta lienee paras tehdä reilu tarjous. Ei mielestäni olisi edes liioittelua tarjota vaikkapa yli myyjän pyynnön, jos yritys vaikuttaa hyvältä. Ei näin toki kannata tehdä, ei tuo lainojen takaisinmaksu nyt niin helppoa tule olemaan. Ja tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Pyrin luomaan mahdollisen realistisen kuvan ostettavan yrityksen touhuista ja lopulta on vain pakko toivoa, että asiat menisivät sitten hyvin lopulta. Mutta ei kannata hukata omaa ja muiden aikaa tarjoamalla aivan liian paljon alle pyynnin. Kannattaa muistaa, että hyvä kohde saattaa myös mennä sivusuun, jos hidastelee liikaa. Tosin, koko Jalostin7:n idea on se, että kiinnostus yrittäjyyteen on Skandinaviassa planeetan vähäisintä (yrittäjyys kiinnostaa vähemmän vain Pohjois-Koreassa) ja tämän takia on ostajan markkinat. Toki liikkeellä on myös firmoja, joiden hintapyynnissä ei ole mitään järkeä. Mutta niihinhän ei taitava etsijä edes haksahda. #Koputtaapuuta.

Ps. En taaskaan osannut mitään. Kävi ilmi, että finderin näyttämä rivi onkin se liiketulos, josta on jo verot maksettu. Luulin että se oli verottamaton tulos. No, ensikertalainen saanee tämän anteeksi. Onneksi virhe oli oikeaan suuntaan. Suhtautumiseni tilinpäätöksen termeihin on ollut oudon lepsu. Nyt lienee aika oikeasti ymmärtää, mitä miksikin riviksi kutsutaan. Kyseessä on kuitenkin sadat tuhannet eurot. Aikuistu jo!

Ps. Miksei yrittäjä, joka on käyttänyt hyvän firman luomiseen vuosikymmeniä olisi oikeutettu reiluun korvaukseen tehdystä työstä? Ja miksei hyvän firman omistajalla muka olisi aikaa ohittaa alihintaisia tarjouksia ihan vain ajanhukkana? Kohteenihan ovat hyviä yrityksiä, jotka ovat tuottavia (sen tiedon valossa mitä minulla on). Ei näillä ihmisillä ole tarvetta hätäpaskoihin ratkaisuihin! Heillä ei ole rahat loppumassa, ei heidän tarvitse tarttua oljenkorsiin ja panikoida.

halonhakkuu on kehollista meditaatiota

Laurisi.

Jaa Jukola7:aa myös kavereille